ARVOITUS.
Yön katto kipunoi
niin kummaa kirjoitusta.
Ken tavata sen voi?
Kuin loppumaton pusta,
joll' aron tuuli soi,
se kiehtoo kaipausta
ja halut haltioi.
Se ruoskii Pegasusta
uhmaamaan Sallimusta.
Päin syöksyn arvoitusta
kuin tuleen lentää koi.
En muuta tehdä voi.
LEPPÄKERTTU.
Leppäkerttu, lennä, lennä,
hyrrä hyvän Maariaisen,
että tiedän kunne mennä.
Käytkö kohti mustaa multaa
vaiko kastekaaren kultaa
lepän lehden nuoren päällä:
matkan saanen samanlaisen.
Mikset lennä, lintu Luojan,
vieri Luojan viitikolla?
Vaiko vaaran, murheen tuojan
virkaa kaihtaa mieles hellä!
Istut hiljaa kämmenellä…
Siis lie sama osa mulla:
varrota ja hiljaa olla.
SUMUNEITI.
Kuin käden vienon viileys
saa kulmilleni mun,
kuin häive, huntu, ilmestys
maan oudon, salatun.
Ah tunnenhan, ah tunnenhan
ma, Sumuneiti, sun!