Terve teille soittamasta
kanteloa kotoisaa,
jok' on muita herttaisempi,
kieltä, joka soi kuin lempi
himartaissa kullan hasta,
kesäyötä valkeaa.
Terve kuulemasta tuota
kotikuusen huminaa,
palvomasta pyhää puuta,
soutamasta Auran suuta,
valon suuren valtavuota,
joka vierii aikain taa!
Viekää kansa onnen teille!
Teill' on käsky ylhäinen:
tehdä rinnat rikkahiksi,
Suomellemme sykkiviksi!
Terve hengen sankareille
seppelpäille keväimen!
SISAR VIRSI,
Suomen naisten päiville 5.III.1927.
Varhain mainittu on maassa
naisen hellyys, miehen voima,
myöhään oivallettu onni
yhteistunnon aateloima.
Myöhään vapahdettu vasta
vaimo vangin karsinasta
kaitsemahan kalliimpata.
osan saamaan olevasta.
Siitä tiedon maailmalle
saattoi Suomen syrjäissoppi.
Teot tehtiin, työssä nähtiin
suuri oikeudenoppi.
Nähtiin täällä vertaisina
eessä lain työ miehen, naisen,
molemmilla vastuu vankka
ihmisen ja kansalaisen.
Oomme olleet lumiaura
kansakuntain talvimailla.
Viel' on kesä kerkeemättä,
virvet vienot kukkaa vailla.