quia absurdum est.
CREDO.
Ei mikään haivu hukkaan,
mi tehtiin, kärsittiin,
mi vaipui elon virtaan
tai särkyi säveliin:
sen täytyi olla niin.
Ei turhaa tummat päivät,
ei kerkein kesän sää,
ei suotta surut rinnan,
ikuinen kaipuu tää:
kaikk', kaikki tänne jää.
Jok' uni, mi ol' unta,
jok' aatos armainen,
mi salaa kirjoitettiin
vain lehtiin sydämen,
on työtä jumalten.
Ja kerran aikain päästä,
kun hetki ennättää,
ne luovat uutta unta
ja uutta elämää.
Kaikk', kaikki tänne jää.
LAULAJA.
He luulevat, että ma laulan.
Siin' erehdyttiin.
En laula, en mitään ma sano,
olen mykempi mykkää kalaa.
Sain vain tahdon tavata
lapsen lailla
Yli-taattomme käsialaa.
Niin se on, veljeni, niin.
Sain vain käden ja kaulan,
sain vain kielen ja huulet,
joilla on ikuinen jano
ihmisten tulkiksi tulla.
Muuta ei mulla.
Sain vain tyhjän sielun,
mi heitettiin elämän eteen
syöksymään syöveritse,
kestämään kaikki kohtalon ärjyt ja tuulet.
Ja sanat, jotka kirjoitin veteen,
ne kirjoitti elämä itse.