Mun pirttini soppea valaisee vain lieden hehkuva palo. Surullista mieltäni miellyttää sen himmeä, häilyvä valo….
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi…. Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi….
MUMMO.
—Sano, mummo, miks silmäsi välke
on lauha kuin lapsosen?
—Usein laskevan päivän rusko
on nousevan kaltainen.
—Sano, mummo, miks äänesi helke
niin lämpöisen läheltä soi?
—Usein muiston ja toivon virsi
yht' armaasti soida voi.
VARJOT.
Varhaistumma iki-ilta, varjot mailta kaukaisilta seuraa mua, ja ma heitä, heitä—ennen eläneitä.
Yöstä kurkoittaa ne mulle avutonta lapsenkättään, ja ne huokaa: »Tulee turmaan tahtomattaan, tietämättään!