— Sua yksin lemmin, koskaan en ma
lempiä voi toista.
— Sun lyyras mulle vaikenee. Kait
helkkää kauniimmille?
— On uhriliekki lauluni, se pyytää
alttarille.
— Kenelle uhris suitsutat, kallista
kalliimmalle?
— En tiedä: Tuntemattomalle uhraan
Jumalalle.
HUUTAVAN ÄÄNI
Kuormankantaja oon, arolaiva ja kyntöaura aallon, en kuorma, aarre itse, määrä matkan; vuorelle kiipijän kaipuu, huokaus pohjamulta-laakson, en päivänrinne-riemu, rusko huippuin.
Vaskinen käärme ma oon, sotahuuto ja uhripaasi korven, en voittojuhla, kutsu eine-kelloin. Sen, joka saapuva on, nimetön olen enne, viejä viestin, vain arki-airut lummekorva-kansan.
Kuolemankantaja uus, iki-autuas uhri-Herra joutuu. Te ristinpuunne tehkää korkehiksi! Pitkäisen leimaus lyö, jyly pilvien täyttymystä soittaa… En ollut soitto tuo, vain tahto soida.