Hän on se, unten keijunen, mi kantaa karkeloon, hän on se, jota kaivannut elämän kaiken oon!
Sielunkellot
On hurmemailla marjat hurmeiset, kuin ruusutarha hehkuu veripellot, ja halki ilman kuulaan sielukellot soi pylvästemppeleistä korpien.
Ah, sielut, isäin luokse mennehet, teit' ahdistaako taakka tunnonsoimain vai elontaistelosta yli voimain te voititteko kruunun kultaisen?
Syyspäiväin kylmä, kirkas korkeus kohoaa ylle kolkkoin surmateiden ja hurmevirtain liioin virranneiden, ne kietoin hurstivöihin valkoisiin. Oi, silmä taivaan, suuri Sallimus, saaneeko koskaan umpehen ne haavat salaiset, jotka intohimoin laavat syövytti synkkiin ihmissydämiin?
Vuossatais-sammaleinen virkkaa puu: Kuin kalmistoilla nurmeen kasvaa haudat yltänne heltii tuskain kahleraudat, jää taisteloista muisto valkein vaan, muu ihmis-erhe, -murhe unhoittuu. Vain kaunein kaipuu, satu sankaruuden ja uhrityön jää halki ikuisuuden elämän kukkakuusiin laulamaan.
VEDENALAISET HETKET
Atlantica
Me oomme Atlantica, syvyyteen syösty pallo meressä eetterin. Tääll' korkein, parahin, pääseekö syömäst' toista kaltaistansa tai irti asunnostaan alhaisesta, tään elin-ontelonsa inhuudesta nälässä, rakkaudessaan raatelevan!
Tääll' korkein, parahin korkeempi onko laitumella lehmää, mi iltaruskoon kääntää tylsän päänsä ja ammuu pitkää eläin-ikäväänsä! Me oomme Atlantica, syvyyteen syösty pallo meressä eetterin.