Ui kelmeä kuura sinivehreenä Lethenä huuhtoin parmaita maan. Yön hiilitytti, jäätähtien prinsessa, on arkussaan.
SINILYHTY
Harsolla surun mun silmäni soasta ryövärit taisi, etten ma ryöväriteittensä loasta tietoa saisi.
Kuulen: he vierivät verisestä sodasta ratsain ja jalan… Kuiskasi kuu mulle kurjuuden kodasta kauhean salan.
Siedä en, vaikk' olen vanki ja sokea, valheen paulaa. Laulan, kuin vierressä Tuonelan jokea lastuset laulaa.
DUETTO
Ei hiiskahdusta.
Ei jyrinää rattaan,
ei koira hauku.
Maa tuutii lastaan.
Mut äkist' aivan soi lapsen itku kuin kissan nauku läpi nukkuvan talon; ja siihen vastaan soi kissan nauku kuin lapsen itku vesikourulta katon.
Näin tahtomattaan tajuton vaiva, tajuton pyyde yön soinnuks yhtyy.
Synkeiden mahtein kodikas kilta! Se turvan tunnon tuo ainoastaan… Vie mörköpelon havahtuvilta tää taukoomaton duetto elon!