KADUN KAUNOTTARET
Silmät lipuu, lanteet notkaa, pitsihelmat vilkkaa. — Katsos naista, katulotkaa! silmät vastaan pilkkaa.
Lakkaamatta samaa rataa tanssi kahden koron… Painuu yö ja sumu sataa, kastaa katuporon.
Tarttuu hyhmä punaan huulten, loka jalkapariin, käyvät käsivarret tuulten kadun kaunottariin.
Nyyhkii tuska maailmanrannan, laulaa rannan loka, painaa kirot pitkän pannan, tuntuu tunnon oka.
Livettääpi liukas katu.
Kaatui kuka kaatui!
Synkkä laulu, vanha satu:
korvat sille paatui.
KUOLLUT HETKI
Yli puiden latvain ja kattojen kaukaisten pois käy yövartija kuu.
On kuollut hetki. Yötuikkujen luomet kiinn' ummistuu.
Sarasteen sormi talorivien ruutuja hipsii hereilleen. Sumuniljakkaina kuin satimess' aaveet ne katsovat taivaaseen.