MERI JA TAIVAS.
Meri ja taivas, taivas ja meri,
tähtinen korkeus, yösynkkä syvyys,
yksi te ootte, ettekä eri,
— pahuus ja hyvyys!
Yksi te ootte, varjo ja valo!
Tummuus on tuutunen tähdellekin.
Maan poven palo
auringon hehkua pimeys sekin.
Ette oo eri,
taivas ja meri, meri ja taivas!
Elämän suonien sykkivä veri,
pyhä on riemus ja pyhä on vaivas!
Meri ja taivas!
Ihminen, merimies matkalla harhan,
syyt syvät halkoo lentävä laivas,
— taivaankin tarhan!
KEVÄTRUKOUS.
Armahin kevät, luo alas meihin silmäsi säteilevät! Riemuna rintahan astu, lauluna vereen, tulen lieskana tunteiden talviseen mereen! Suo meille kaurihin jalat, suo meille joutsenen sulat, kalojen evät keinua helmassas kuin laineilla lastu, armahin kevät!
Pois pyyhi sameat päivät, pois huuhdo huolien salat, ankeat mielialat! Tee meidät lapsiksi lempes ja laulus, yhdistä meidät yhdeksi kanssa luodun muun, nuortuvan nurmen ja puun, yhdeksi kanssa sun aurinkotaulus, tuikkia, piillä kuin pisar kelmein tähtenä pienenä hohteessa manttelis helmein!
Armahin kevät, niinkuin sa herätät lehdet ja levät ja kutsut linnut, herätä sielumme soimaan, kutsu se luoksesi lentoon ja luomisvoimaan, lintuna, tuulena, purppurapilvenä taivaalla karkeloimaan, kuin säde viemään viestiä päivän, uskoa auringon voittoon aamusta iltaan, illasta aamunkoittoon!
Armahin kevät, naurava, kukkaishapsi, kuoleman voittaja, maan satukantelon soittaja, siivilles nosta kukkivan katoovaisuuden kuihtuva lapsi valkeaan joutsenlaivaan näkemään ihmeitä taivaan, ihmeitä elämän ikuisen, lempeän lain! Luo meihin armossa ain' kasvosi säteilevät, ikuinen kevät!