ILTATÄHTI.
Oi iltatähti, mi sytyt taivaan syvään sinehen, kun kaikki valkeus muu meiltä lähti, oi iltatähti, kelle nyökkäät, kelle? Maan tomulleko tiellä varjojen? Niin hyvää tekee synkkäin sydämelle sun katsees yössä ystävällinen! Myös silloin loista, konsa ihmiselle tääll' lankee varjot illan viimeisen! Oi iltatähti, käy myötä sen, ken yöhön suureen lähti!
KEHTOLAULU.
Kultainen kehto, purppuralaiva unelman prinssiä pienoista vie. Keinuos, keinuos, hiljaa, hiljaa… Kaunis on unelman saarihin tie. Heijaa, heijaa… Tähdet jo taivaalla lie…
Tuutios tummaista lempeä tuuli, laulaos lauluja purjepuu! Toisin laulavi elämän laine, kun tää lauluni unhoittuu. Heijaa, heijaa… Taivaalta katsovi kuu…
ONNEN LUPAUS.
Päivät lisää murhetta, yön tunnit tuskaa kerää, mut jossain sielunpohjassa taas laulun onni herää.
Niin ahtaaksi, niin raskaaksi
tää käypi elonpiiri,
mut jossain siintää kaukana
kuin hento toivon viiri.
Vanhuuden vaot posken syö,
mi kyynelistä kastuu,
mut hiljaa sydänkammioon
kuin unten armo astuu;
kuin lupaus, kuin aavistus,
mi sylkyttää kuin lasta:
Ei pääty tiesi tummuuteen,
se valkeneepi vasta.