Maan lyhdyt, te lyhdyt, iloittaa ette voi ikävää hengen, sentään oon välkkeenne vanki, lyhtyjen pimeä lapsi, siks kunnes se saapuu aamusammuttaja, kuoleman valkeus suuri, hautaava talvi ja hanki…
SYDÄNHÄMÄRÄ.
Sa elämänkirja, sa taulu lain, sun lahjaksi, kuormaksi taivaalta sain, sydän rinnassain.
Surut syöstä voin merehen sävelten,
mut sinusta virsiä tee minä en,
laki salainen.
En laulaa voi lauluja kirjan tään,
elon-ehtooseen saakka ma mykkänä jään
sydänhämärään.
Ken näki sun onnes ja ankeutes,
ken vapaushaavees ja vankeutes?
Ei yksikään.
EPITAFI.
Kuin tomu jalan alla, kuin savu kaiken katoovaisen yllä, niin olematon, olevainen oon, niin turhan tärkeä…
Kuin säkene, mi avaruuteen hajoo, kuin lumihiutale, mi veteen vajoo, niin näkyväinen, näkymätön oon, niin hauras, ikuinen…