Kuin rakas mulle
ol' yksinkolkutukses jylhiin kelohonkiin
ja villi huutos
iltaisin sadeilman tullen ylös pilvenlonkiin!
Ui silmäs valossa,
vaikk' kielsi taivas kitsas siiviltäsi valon,
sa kuva sieluni:
lie sekin ihmisille enne kuoleman ja maailmanpalon.
Oi veljeni,
kuin sulla, yhtä oudot mull' on iskut, alasin ja paja,
sa punaliekkitöyhtöinen ja mustasulkainen,
sa kolkuttaja!
KUIN TALVEN PÄIVÄT…
Kuin talven päivät lyhenee
ja talven illat pitenee
ja yö,
niin ilot käyvät lyhyviks
ja varjot pitkiks, raskahiks
ja työ.
Ah kuinka nopsaan lentääkään nuo hetkein linnut yli pään, pois, ainiaaksi Ja kuinka nopsaan, niinkuin puu, sydänkin palaa, rauentuu tuhkaks ja maaksi
TAHTOISIN OLLA…
Tahtoisin olla palmupuu rannalla Ganges'in juoksun ja katsoa yötä ja päivää jumaluuden kuvaa kalvossa pyhän virran…
Tahtoisin olla valtameren hiekalle heittynyt simpukka pieni, min hopeakorvassa soi yötä ja päivää syvyyksien jylisevä pauhu…
Tahtoisin olla Himalajan huipulla reunalla jään lumikide kirkas ja heijastaa ihmeitä ikuisuuden hiljaisuudessa ikuisessa…