Mies hiljaisesti. Luulin, että se teitä miellyttäisi.
Nainen vaikenee hetken, sitten äkkiä kuohahtaa. Minä en myöskään tule teitä rakastamaan koskaan, en koskaan! Älkää luulkokaan!
Mies hymyillen. Olkaa huoleti. En laisinkaan pelkää sitä. Minun yksinäisyyttäni ei pahinkaan voi häiritä. Olette tällä hetkelläkin niin kaukana minusta, että tuskin erotan…
Nainen hiljaa. Olenko teille niin vastenmielinen?
Mies. Vieras ainoastaan.
Nainen. Ja minä olen teille sentään antanut elämäntarinani… Te olette julma.
Mies. Mitä se teihin kuuluu! Tai ettekö kenties kestäkään yksinäisyyttä?
Nainen tukahdetusti. En tiedä. Se koskee.
Nainen kääntyy selin mieheen. Aurinko laskee. Miehen ja naisen liikkumattomat, pitkät varjot lankeevat etu-alalle.
Nainen hiljaa. Minä kärsin.