Syy on porras syyttömyyden,
polku päivän maille yö,
suru kaste, kiirastuli:
polttaa, puhtahaksi syö.
Takaa tuskan, surun summan tähtitemplit häämöittää, takaa suuren vaikenevan sfäärein laulut heläjää.
MALJAKKO.
Sa valkomaljakko, sa rukoilet, sun että viini taikka ruusut täyttäis, taas elävältä että sulos näyttäis, min julma käsi äsken tyhjiin kaasi. Kuin mykkä orja vaiti vartoat elämän antajata, valtiaasi.
Kuin mykkä orja varron minäkin, ja sieluni amfooran tyhjän lailla on sisältöä, kauneutta vailla, osaton ruusustoista onnetarten. Taas täytä maljani, ma rukoilen, suur' Jumaluus, oon luotu sua varten!
UTUNEIET,
VARJOLEIKKIÄ.
Yön kaukotaivahalla heloittaa
heleän purppurainen liekkein maa.
Sotien soihtu! Rauha sunnuntainen!
Ees, ihmislapset, nopsaan rientäkää!
Pois kiirehtää maa-elon onni tää,
tää aineen lumekuva armahainen!
Ja tummat kädet ilmaan ojentuu,
tyhjyyttä haukkoo tukehtuva suu:
Liet Helvetti! Liet Taivaan valtakunta!