MURATTI
Sa murheen muratti, sa tumma yrtti, mun tumman luona on sun hyvä olla. Niin peität pehmein sormin sydän-raukkaa kuin hautaa yksinäistä kalmistolla. Ma kätken joka kuiskees hiljaisen, ma joka lehteäsi hyväilen.
Sa kyynelköynnös, kimaltava risti, sa toivoin turhain odelmainen musta, niin luen hartahana helminauhaas kuin sielu katoolinen rukousta, ja kiitän eestä joka kyynelen, sa suuri kasvattaja sydämen!
Sun lasken, sydämeni kallein kukka, kuin rukouksen, tervehdyksen lauhan kummulle elon taistoon murtuneiden, kuin muiston, siunauksen seppelnauhan, kuin lohdun laulun yöhön kärsiväin, poloisten ihmisyyteen rientäjäin!
ILTA.
Jo muistot taivaltani varjostaa, käyn taaksepäin; on muistot sielun suuri kotimaa, jost' orvoks jäin. Näin illan kalve syömmeen lankeaa, oi ystäväin!
Yö ylleni kuin huntu leviää, yö ikuinen. Viel' elon kukkarannat häämöittää ääriltä sen, käs' armas huiskuttaa… Hyvästi jää, oi armainen!
YÖSSÄ VALVON.
Yössä valvon. Aistin salatuinta, katson kohtaloni synkkään syteen, korva kooten hiljaisuuden pauhun, silmä auki suureen pimeyteen.
Yössä valvon. Niinkuin vartoin jotain,
jot' ei koskaan kuulu tulevaksi.
Sydän hiiltyy, teot uljaat uupuu
yksinäisen sielun unelmaksi.