— Pitkä ranta, pitkä koulu,
tunnu tuoll' ei kekri, joulu.
— Ah, mun lapseni, Kiesus auta,
kädessäs on ruunun rauta!
— Siinä minä missä toinen,
siell' on käden-anto moinen.
— Ah, mun lapseni, kenen sainkaan?
nauruas en tunne lainkaan.
— Näin se nauraa, jok' ei sure,
jot' ei paina patto, mure.
— Annat syödä synnin madon,
minkälaisen saanet sadon?
— Vihan kirkkaan, selväpäisen,
yli maailman yltäväisen.
VIKAPÄÄ.
Kurkisti kuoleva kohtalon kirjaan
Jäätyi julkean veri.
Ijäti salpa sen tietäjän suulla,
jonka sallimus peri.
Kammoten väistyvi syrjähän kansa:
vikapää mies ohi kulki!
Ijäti kiinni sen kielen lukko,
jonka jumalat sulki.