jos pyydän syyn ja seurauksen selon ja nähdä kahden puolen valkamat, sen väylän, jota laivat liukuvat ja aina alla arvoituksen pelon,
niin heittelet kuin kissa hiirenpoikaa, näin joka iskun väliin hymyillen: nyt iloitkaa ja uljahasti voikaa!
Ja kuka uskoi helyyn hetkien,
vain kahta varmemmasti kaadat sen.
Ah, hautakellot lakkaamatta soikaa!
TAHTO.
Nyt minä tahdon: murskaksi menköön vapahan virran vaappuva pato, tulkohon nälkä ja kato, suistukoon soraan saitojen perintösato!
Nyt minä tahdon: synkkänä syököön vainiot valmiit lakkapää lahti, nouskohon maahisen mahti, soikohon korkean kohtalon kaatava tahti!
Nyt minä tahdon: nouskohon ilojen heljälle hiekalle surupää surma, nouskohon tuho ja turma tuhojen tuojalle uuden luomisen hurma!
UHRI.
Lankee halla härmähinen.
Syön kuin särkkä,
särkkä tuhatsärmähinen.
Vartoo joukko sakeneva:
missä viipyy,
viipyy otus pakeneva?