Korkea Klotho, vieläkö kehräät kultaista lankaa? Lakkaa, lakkaa! Kahleen kauneena kultakin hankaa.
Yön tytär tumma, hellitä hetkeks tuttavat toimet! Valmis on kankaas: pitkät jo ylläni liekkiset loimet.
Laupias Klotho, liekeistä huokaan yöhön ja jäähän. Nosta jo polttava elämän seppel toisten päähän!
NUORI APOLLO
Ei maailman rikkaan riemuista mua Muusain muodot estä. Ma laulan lempeni keväästä ja ihmisen tyttärestä!
Ja ennen ma hylkään jumalien hymyn ennenkuin laulusta lakkaan, ja ennen ma heitän Eleision kentät ennenkuin elämän rakkaan!
MARMORIHAUTA
Vanha ja valkea kuu vaeltaa hiljaa ylitse marmorihaudan, vuossatain sylissä uinuvan ylpeän, synkän ja syödyn raunio-maan.
Vanha ja valkea kuu ajelee hattara-orhein temppelinharjaa, kantaen uskollisesti vallanmerkkejä korkean vainaja-saaton.