TÄHDET
PETETTY
Ma näen ne paistavat tähdet jok'ainoa yö, jok' ainoa yö mun sydämeni syyttäen lyö.
Jo tunnen teidät, te taivaan korkeat kiilut: te riiputte ihmisen yllä kuin pyövelin piilut.
Ken luoksenne pyrkii, kalpaanne kesken kaatuu, hänen rintansa kaikelle kauniille ainiaks paatuu.
* * *
Oli minunkin uskoni kerran suuri ja syvä, oli henkeni herkkä ja nuori ja ylentyvä.
Sen kaipaus maailman syntyjä syleillä tohti, se levitti siipensä suurinta tähteä kohti.
Mut silloin siunaus sammui ja nuoruus meni. Sinä hetkenä hukkui valkea hyvyyteni.
* * *