KOTKIEN HUUTO

UKKOSEN JYLY.

Miks raukkana raukenet kyyneliin, maan pilvi, mi tapparaks tahkottiin valosähköstä vapisevasta!

Miks mielit sa nukkua päiväsi pois,
kun tulessa, myrskyssä onnesi ois
ja silloin sa eläisit vasta!

Sun iskusi ilmoja puhdistaa!
Mut jäljettä laaksohon laukeaa,
ken lakkasi taistelemasta!

Ei, vasta kun peikko, yön kruunupää,
sydänhehkusi hangelle hyydyttää,
on leposi kunniakasta!

En koskaan totu tähän ma mukavuuteen rampaan, en käymään laitumella lailla kesyn lampaan. Oi kasvakaatte, siivet, ryntöön rohkeampaan!