Oi kasvakaatte, kynnet,
niinkuin kaiho mulla!
En kera kanaparven
voi murkinalle tulla.
Maast' tahdon riemun riistää
ma irti taistelulla!
Oon vapaa lapsi taivaan,
oon poika pilvenlennon!
Ja kerran valtaisaksi
käy runko siiven hennon…
Silloin, silloin murran
nää aidat ahtaan kennon!
Silloin, silloin kaikki tyrannit vaviskaatte, te, jotka armoleipää nyt valtiaalle jaatte! Silloin, silloin kuulla te uuden laulun saatte!
SOTAORHI.
Työjuhta kas en minä olekaan, en ole orja orjain, koni kauhtunut kuormavankkurien, poni lauhtunut hupikorjain!
En kannuksen käskystä kaartele,
vaikk' kylkeni puhki söis se,
en ruoskansiimaa tottele,
vaikk' kuoliaaksi löis se!
Vain vereni vaistolta vuottelen
ma merkkiä, käskijääni;
sinne kätketty jonnekin, tiedän sen,
on taistelun rummun ääni…
Ja kun minä tunnen tunnossain:
nyt on se oikea hetki,
siit' alkaa vasta mun lentoni,
lyhyt, sorja kuin salaman retki!
Ja kun minä nään: nyt viimeinen
ja suurin päiväni nousi,
kaikk' kuolinhyppyhyn jännittyy
mun jänteeni niinkuin jousi.
Ja kun minä kuulen: vihdoinkin mun sotatorveni soittaa, tulenlieskaksi muutun, muuta en nää kuin määrän: kuolla ja voittaa!