JUUDIT. (Väliin.) Hänellä on aikaisempiakin tilauksia. Minäkin olen tilannut runon.
KONTIALA. Te! — Rakkausrunot saavat odottaa…
JUUDIT. Mutta rauhanystävien mielenosoituspäivä ei odota.
KONTIALA. (Petralle.) Sinä olet siis luvannut avustaa rauhanystävien mielenosoitusta. Sellaisesta voisit mielestäni kieltäytyä.
PETRA. (Pannen käden sydämelleen, kavalieerimaisesti.) Kauniilta kälyltäni en voi kieltää mitään, vaikka se maksaisi henkeni.
KONTIALA. Kaunis nainen on aina vaarallinen, se tiedetään, mutta etenkin tässä tapauksessa. Sillä mitä noihin rauhanystäviin tulee, niin minä pelkään, että, lievimmin sanottuna, se on sangen hämäräperäistä joukkokuntaa…
JUUDIT. Eikö runoilijan tule olla kuin Jumalan aurinko, joka paistaa hyville ja pahoille? Kuinka tahdotte vangita mielikuvitusta, jonka olemus on vapaus?
KONTIALA. (Happamesti.) Minä en tahdo vangita kenenkään mielikuvitusta! Minusta nähden saa runoilija sulloa värssynsä täyteen aurinkoa ja kauneutta ja jaloutta ja urhoollisuutta, sotaa ja rauhaa ja piru soita vaikka mitä, vaikka vallankumousta, kunhan ne vain joutuvat oikeihin käsiin ja kulkevat oikeiden välikäsien kautta. On jotakin, jota sanotaan terveeksi järjeksi ja tahdikkuudeksi, on liikeperiaatteita. Petra kuuluu tavallaan meille, meidän lehdellemme, meidän kustannusyhtiöllemme, ja lehdellä ja yhtiöllä taaskin on oma poliittinen kantansa…
JUUDIT. Ja te tahdotte kytkeä hänet puoluepilttuuseen.
KONTIALA. Jos runoilija ei kuulukaan puolueelle, kuuluu hän ainakin isänmaalle.