Tilava, aistikkaasti sisustettu, hallintapainen arkihuone. Taka-alalla johtavat kaksipuoliset portaat pienelle, pilarien varassa lepäävälle parvekkeelle, josta näkyy asuinhuoneiden ovia. Sen alla ovi eteiseen. Vasemmalla akkunat ja ovi Petran puolelle. Oikealla iso lakka, leposohva, ovi Niinan puolelle.
I kohtaus.
NIINA. (Järjestelee kukkia ikkunakomerossa. Virva istuu nojatuolissa raukean ja kyllästyneen näköisenä, hajamielinen ilme silmissään, kädessä kirja, jota hän ei lue. Niina katsahtaa tyttäreen, seisahtaa hänen viereensä.) Minä en ymmärrä sinua, tyttöseni, en yhtään.
VIRVA. (Päätään kääntämättä, veltosti.) Aivan niin, äiti.
NIINA. (Vähän kärsimättömästi.) Sitäpaitsi on sinulla aivan sietämätön tapa kohdella ihmisiä, kotiväkeä, täti Juuditia, vieraita, koko maailmaa.
VIRVA. (Kuten edellä.) Aivan niin, äiti.
NIINA. (Hymähtäen voimattomasti.) Saattaako tuollainenkin huvittaa…
VIRVA. Minua ei huvita mikään.
NIINA. (Huokaa, kääntyy jälleen järjestelemään kukkia.) Ja luuletko, lapsi parka, noin koskaan saavuttavasi lähimmäistesi rakkautta.
VIRVA. Minä en välitä lähimmäisten! rakkaudesta.