JUUDIT. (Selailee kirjaa.) Sinä et todellakaan sitä tiedä? Luulin että tietäisit sen, vaikka emme koskaan siitä puhuneet… Ja nyt! Miksi kaivella vanhoja asioita! Ne ovat jo niin äärettömän kaukana, tuolla jossakin taivaanrannalla… ja mikään ei muutu enää…
PETRA. Minä rukoilen sinua, Juudit, puhu kaikki, mitä olet kantanut sydämelläsi. Me olemme velkapäät toisillemme totuuden tänä lyhyenä yhdessäolon silmänräpäyksenä, joka niin ilkamoivasti meitä aina välttää… Puhu, kauniin entisyytemme nimessä. Hetki on vakava…
JUUDIT. Kerran oli vakava hetki, ja sitä sinä et kestänyt. Sillä hetkellä sinä aloit leikkiä…
PETRA. Kautta taivaan, Juudit, minä en ole milloinkaan leikkinyt sinun kanssasi.
JUUDIT. Sitä en ole väittänytkään, sinä leikit toisen kanssa…
PETRA. Ainoa vakava asia maailmassa on minulle ollut Juudit. Ja kun se otettiin minulta pois … No niin, sitten minä opin leikkimään kaikella ja kaikilla… Mikä minun auttoi. Joku modus vivendi minun täytyi saada. Enhän minä mikään ihmisvihaaja ollut luonteeltani. Maailmassa on vain yksi Juudit, mutta paljon hyviä ihmisiä. Olen koettanut tulla toimeen heidän kanssaan. Viattomia he olivat minun onnettomuuteeni. Olisiko heidän kaikkien pitänyt kärsiä sen vuoksi, että minä en saanut Juuditia! Olen näytellyt onnellista, huomaavaista, rakastunuttakin…
JUUDIT. Samaan aikaan, jolloin meidän suuri rakkautemme kamppaili olemassaolostaan, koetit sinä haihduttaa ikävääsi leikkimällä pienellä lapsen sydämellä. Se ei ollut arvokas tapa kestää rakkauden koettelemuksia. Ja Niinaa kohtaan se oli halpamainen teko. Siitä se halveksinnan myrkky, joka tappoi minussa rakkauden.
PETRA. Mutta kaiken tuon tein vain sinun tähtesi, herättääkseni sinussa mustasukkaisuutta, puhaltaakseni uutta liekkiä rakkauteesi, näyttääkseni, että kelpaan minä sentään muillekin…
JUUDIT. Sitä ala-arvoisempaa oli menettelysi. Ja miten huonosti sinä tunsit minut, miten kehnoksi sinä arvioit suhteemme. Minä en voi olla mustasukkainen, minä en kilpaile, minä väistyn…
PETRA. Sinulla ei ole eikä voi olla kilpailijaa minun sydämessäni. Sen tiedän minä ja sen tiedät sinä. Mutta olin rakkauden hulluuden sokaisema silloin. Etkö ole kuullut sitä, että kun Kohtalo astuu alas ihmisen luo, lyö se hänet sokeudella! Niin muutuit sinä minun kohtalokseni, Juudit! Kaikki, kaikki tämä on sinun työtäsi! Ja mikäli siinä on minun syytäni, niin olenhan saanut siitä maksaa sovitusta kärsimykselläni…