JUUDIT. Hän on heikko, kuuluu se minun kielelläni, ja heikkoutta ei paranneta hemmoittelemalla vaan karaisemalla. Päästä raikkaat tuulet häntä vähän pudistelemaan!
NIINA. Nimitätkö sinä raittiiksi tuuliksi kaupunkiyhteiskunnan myrkytettyä ilmaa, kaikkea sitä raakuutta ja niitä vaaroja, joille ihminen siellä ulkomaailmassa joutuu alttiiksi?
JUUDIT. Mitä sinä, ystävä pieni, tiedät ulkomaailmasta? On muutakin ilmaa kuin tämä lähin, on muutakin elämää kuin tämä porvarillinen karsinaelämä, jota sinä luulet niin varmaksi ja vaarattomaksi, tämä Kontiala & Kumppanien avulla saatu työrauha! Eivät ole hekään niin luotettavia ystäviä! »Yhteiskunnan» tämänpäiväisessä numerossa ei Kontiala ainakaan muista olla erikoisemman kiitollinen kotinne vieraanvaraisuudesta…
NIINA (Säpsähtäen sisäisesti.) Mitä siinä on?
JUUDIT. Ainoastaan pieni häväistyskirjoitus Petraa vastaan
»Rauhanystävien lippulaulun» johdosta. Kuten saattoi arvatakin!
NIINA (Vieden käden silmilleen.) Oh!
JUUDIT. No älä nyt toki niin säikähdä! Mitä joutavasta! Se on terveellistä vain! Avaa vähän silmiä suuntaan ja toiseen. Tietenkin taantumukselliset mesenaatit kimmastuvat, kun heidän suojattinsa yrittää kulkea omia teitään.
NIINA. Mitä minä siitä!
JUUDIT. Mutta sinä pelkäät taloudellisen selkänojan menetystä. Ei hätää! Maine tästä vain kasvaa ja sen kera yleisö ja sen kera kaikki muu.
NIINA (Kuin itsekseen.) Että Kontiala voi!