JUUDIT (Ottaa lehden, kääntää sen, antaa takaisin.) Ja tänään hän kirjoittaa näin. Katso! Oikeita jymyuutisia! Tarkastelehan vain alaotsikkoja ja harvennuksia tässä!
PETRA (Lukee.) »Sotaväen paraatia törkeällä tavalla häiritty.» —
»Solvaisevia mielenosoituksia maan puolustuslaitosta vastaan.» —
»Isänmaan marssin runoilijako yllyttämässä työväkeä isänmaataan
häpäisemään?» — »Rauhanliikkeen humpuuki vallankumouksen palveluksessa.»
JUUDIT. Kuten näet, hyökätään sinunkin kimppuusi suoraan ja epäsuorasti… Asemasi horjuu… sillä taholla…
PETRA (Naurahtaen.) Ja vahvistuu samalla. Ihmiset pelkäävät joutua juorujen esineeksi, mutta kadehtivat salaa sydämessään sitä, josta juorutaan. Sehän on yhteiskunnallisen tärkeyden tunnus. Panettelemansa henkilön he hiljaisessa mielessään tahtomattaankin korottavat merkkihenkilöksi. Sanomalehdet ovat sitäpaitsi ikuisia katupoikia. Heittävät aina kikkaralla (Laskee pois lehden kädestään.) Kenties, jos tämä olisi tapahtunut vielä eilen, olisi se minuun koskenut… Mutta tänään, tänään olen kuin kohtalon voittaja. Olen Jaakopin-painini paininut. Viime yö oli ehkä vaikein elämässäni… Sitten äkkiä kaikki valkeni… Kaiken vapautuksen täytyy lähteä sisältäpäin… Niin, ihmisen tulee olla parempi kuin ne sokeat voimat, jotka häntä heittelevät, vaatia itseltään eikä muilta… Kun kansa ei tullut minun luokseni, täytyy minun mennä sen luokse, laulaa yhteen se, mikä on särkynyt, olla kaikkien ihmisten oma…
JUUDIT. Niin, niin, kaikki ihmiset tarvitsevat sinua…
PETRA. Ja minä tarvitsen ainoastaan yhtä ihmistä. Sinä olet minun unelmieni ihmiskunta. Kun Juudit ei tullut minun luokseni, täytyy minun mennä Juuditin luokse. Hän tahtoo ansiotöitä. Hyvä, minä teen ne! Hänelle ei riitä runous. Hyvä, minä panen elämän vaakalautaan! Hän ei tahdo, että hyvän sikarin ja liköörin vierellä kirjoitan aatteista, joiden vuoksi ihmiset menevät kuolemaan. Minun täytyy itse käydä eturintamaan…
JUUDIT (Sanomattoman vaivautuneena.) Voi miksi puhut aina minusta!
PETRA (Kirkkaasti ja lempeästi.) Älä pelkää, Juudit. Olen voittanut itseni. En puhu sinulle enää rakkaudesta, en pyydä sitä enää sinulta. Mutta henkeäsi et ikinä saa ottaa minulta pois. Taistelutoverina täytyy sinun seisoa rinnallani. Sinähän lupasit. Ja silloin on kaikki hyvin. Silloin ei ulkonainen myrsky minua liikuta, ei nämä sanomalehtien neulanpistoksetkaan (Vilkaisee uudestaan lehteen.) Mutta mitä ihmettä! Vihjaillaanko täällä sinuunkin!
JUUDIT. Oh, minusta ei ole väliä!
PETRA. Kenestä sitten, jos ei sinusta! (Lukee.) »Onko ulkomaalaisten kommunistien sormet mukana pelissä?» — »Missä on nainen?» — Hävytöntä. Ah, täällä mainitaan sinut nimeltäkin! (Lukee.)… »Eräät asevelvollisuudesta muka omantunnonsyistä kieltäytyneet nuorukaiset ovat tutkintovankilassa tunnustaneet johtuneensa tähän lainvastaiseen niskoitteluun niiden puheiden yllytyksestä, joita ulkomailta hiljattain tänne palannut pasifisti Juudit Marttinen on pitänyt.» Ai ai, jos tästä tehdään pitempi juttu, voi se käydä sinulle vaaralliseksi.