JUUDIT (Naurahtaen.) Totta kai rauhaa ja rakkautta saa saarnata sellaisessakin kristikunnan kolkassa kuin Suomessa?
PETRA. Älä uskokaan. Ellei sitä tehdä laillisessa kirkossa, luullaan aina, että siinä on koira haudattuna.
JUUDIT. Vangitkoot minut vaan. Suuren asian vuoksi voi kärsiäkin.
PETRA. Mutta voi sattua niinkin, että joudut kärsimään aivan väärän asian vuoksi. Et tiedä, millaisessa pakkomielteiden kehässä meillä eletään. Olemme vielä liian lähellä tuota suurta onnettomuutta. Pienimmästäkin maalataan piru seinälle, ja sen pirun nimi on bolshevismi, punainen terrori, köyhälistön kapina. Jos sinä siis sanot »alas aseet», luullaan helposti, että itse kantelet pommeja taskussasi. Eihän sinulla vain mahda olla mitään komprometteeraavaa bailussasi? Joku kirje, nimi, julistus…?
JUUDIT (Nauraen.) On minulla kokonainen revolverikin!
PETRA (Hieman hämmästyen.) Revolveri! Mitä sinä sillä, Juudit? Käytätkö sinä siis kaikista teorioistasi huolimatta sellaisiakin aseita?
JUUDIT. Yritin kerran estää erästä toista sitä käyttämästä. Otin sen pois. Se ei auttanut. Onnettomuus tuli kuitenkin…
PETRA. Tuo toinen siis surmasi jonkun?
JUUDIT. Itsensä ainoastaan. Revolveri on vain muisto.
PETRA (Hiljaa.) Rakas muisto, niinkö? Itseäsi vartenko sinä halusit hänet pelastaa? — Rakastitko sinä häntä?