JUUDIT. En.
(Vaitiolo.)
PETRA. Siellä kaukana, etkö sentään joskus ole jotakuta rakastanut?
JUUDIT (Hiljaa.) Minä en ole voinut soittaa kelloa, josta lähtee särkynyt ääni. Älä kysele! Sinähän lupasit olla puhumatta rakkaudesta…
PETRA. Et siis koskaan ole ollut nainen? — Ei, sinä et ole nainen. Välistä pelkään, ettet ole ihminenkään. Sinulla ei ole mitään heikkouksia. Se on peloittavaa! (Hiljemmin, kuin itsekseen.) Minä pelkään, etten sittenkään kestä sinua…
IV kohtaus.
VIRVA (Kurkistaa sisään ovesta, veitikkamaisesti.) Isä, saammeko me
Matin kanssa pienen audienssin?
PETRA. Tulkaa sisään vaan, lapset! (Matti ja Virva tulevat.)
VIRVA. Terveisiä mielenosoituskulkueesta!
PETRA (Hämmästyen.) Oletko sinä ollut siellä, lapsi!