PETRA (Kuin heräten.) Rakastanut sinua! (Hitaasti.) Minä en tiedä… Mutta minä olen luottanut sinuun rajattomasti, enemmän kuin keneenkään, mihinkään, enemmän kuin itseeni. Sinä olit se ankkuri, joka vielä pidätit minua satamassa… Nyt… Ulos myrskyyn! Kenties alas syvyyteen! Mutta ei, ei, kansan aalto kantaa minua…
(Menee omalle puolelleen. Niina ristii kätensä.)
NIINA. Jumala, Jumala, anna minulle voimaa! (Pois.)
IX kohtaus.
(Akseli ja Virva tulevat.)
AKSELI. Miten minä olen etsinyt sinua. Missä olet ollut? Olen ollut oikein levoton sinusta. Roskajoukot ovat remunneet koko päivän.
VIRVA (Kiusoittelevasti.) Olen ollut roskajoukkoja johtamassa, palava olkilyhde kädessä ja risainen alushame lippuna toisessa.
AKSELI. Älä kujeile! Muutenkin saa isäsi ikävyyksiä syyttömästi. Minunkin isäukkoni oli niin kimmastunut, että hän sanoi, että jos asia on kuten lehdessä seisoo, en saakaan mennä naimisiin kanssasi.
VIRVA. Hän on aivan samaa mieltä minun kanssani.
AKSELI (Jalkaa vakavasti, ottamatta osaa Virvan leikkiin.) Me kiistelimme periaatteellisista kysymyksistä, ja minä puolustin niin urhoollisesti sinun mielipiteitäsi. Jospa olisit kuullut! Kuin jalopeura!