KONTIALA. Minä luulin kuitenkin, että taistelimme runoilijan sielusta, me kaksi…
JUUDIT (Halveksivasti.) Ja te haluatte uskotella minulle, että siinä karkeassa pelissä, jota te pelasitte, oli vain hänen sielustaan kysymys…
KONTIALA. Ei yksinomaan. Minä myönnän, että Niina oli minun herttakuningattareni. Oli. Ei ole enää… Nyt olen pyyhkinyt Niinan pois elämästäni. Hän on niitä, jotka nauttivat kärsimyksestä. Kärsiköön. Olkoon omalla tavallaan onnellinen. Minä olen myös. Minä en ole niitä, jotka tarttuvat revolveriin naisen tähden…
JUUDIT. Mihin te tähtäätte?
KONTIALA. Puhukaamme siis suoraan. Meillä kahdella on sittenkin pieni hanhi kynittävänä keskenämme. Ja kun minua tästä lähin luultavasti ei enää tulla paljon näkemään tässä talossa, niin…
JUUDIT. Minua vielä vähemmän, sillä matkustan takaisin ulkomaille aivan pian.
KONTIALA. Jaa jaa. Kotimaa on kova koulu. Ja te olette tottunut elämään vapaudessa ja kuvitteluissa. Me täällä, me maahan kytketyt, me emme ole vapaita. Yksin meidän ajatustemmekin täytyy olla ankaran kurin alla. Sillä täällä täytyy muuttaa ne teoiksi ja kantaa teoista edesvastuuta sukupolvesta sukupolveen. Me olemme uutisperkkaajia. Meillä ei ole varaa tehdä liian suuria eleitä, ratsastaa töyhdöt pystyssä kuten entisajan ritarit eikä irrallisin tulisoihduin kuten nykyajan vallankumouksen raivottaret. Silloin sorrumme allamme hyllyvään suohon. Suo on ensin täytettävä ja sitten vähitellen. Kuka elää, se näkee… Me kuulumme eri leireihin, ja teillä lie se käsitys, että yleensä me niin sanotut vanhoilliset — minä tietysti erittäinkin — olemme niin tuiki kaukana kaikesta ihanteellisuudesta… Ei, neiti Juudit, kyllä me näemme samat tähdet kuin tekin ja palvomme niitä, mutta me tiedämme, että jos ne kuulisivat rukouksemme ja putoaisivat syliimme, polttaisivat ne maailman poroksi! — Te syytitte minua äsken siitä, että olen syössyt Petran epätoivon partaalle, vienyt häneltä halun kirjoittaa…
JUUDIT. Niin. Hetkellä, jolloin hän tahtoi vapautua kaikesta pienestä, tulla koko kansansa omaksi, te käytitte kaiken pirullisen sotataitonne syöstäksenne hänet tai vangitaksenne hänet yhden puolueen orjaksi…
KONTIALA. Te tahdoitte vangita hänet puolueen orjaksi.
JUUDIT (Jatkaen.)… jolloin hän tahtoi puhdistua, uudistua sisäisesti ja ulkonaisesti, heititte te likavettä hänen silmillensä, hetkellä, jota hän oli odottanut koko elämänsä.