KONTIALA. Yhteisten etujen hoitoa, sanokaamme niin.
JUUDIT. Ja te luulette, että kultakoukulla voi onkia kenen hyvänsä.
KONTIALA. Jos te luulette, että Petra on tunteeton rahalle ja että taiteilijat elävät pelkällä linnunlaululla, niin erehdytte. Minulla on pitkä kokemus. Ja kaikki muuttuu hyväksi jälleen. Kun me — huomatkaa, minä sanon me — vetäydymme pois talosta, palautuu kaikki ennalleen. Petra valittelee onnettomuuttaan niinkuin ennenkin ja on onnellinen niinkuin ennenkin. Hänen taiteensa rehottaa, kotirauha kukoistaa…
JUUDIT (Pilkallisesti.) Ja voittajaksi jäätte te…!
KONTIALA (Kauniisti.) Voittajaksi jää Niina. Ja se on oikein. Sillä hän on paras meistä… Tämän vain tahdoin saada teille sanotuksi. Ja kaiken varalta vielä: Jos edelleen jatkatte samaan suuntaan, niin asianne ei siitä voita mitään, mutta eräs yksilö, eräs persoonallisuus on menetetty. Ja eikö sekin ole tappio ihmisyyden asialle? Minun ohjaukseni alla on Petra kestänyt kaksikymmentä vuotta, teidän huomassanne hän päätyi sairasvuoteelle kahdessa kuukaudessa! (Kumartaa poistuu.)
VI kohtaus.
NIINA (Kurkistaa ovesta.) Kas, eikö Johannes olekaan täällä?
JUUDIT. Ei. Hän meni jo hyvän aikaa sitten puutarhaan kävelemään Virvan kanssa.
NIINA. Minä luulin kuulleeni täältä ääniä.
JUUDIT. Kontiala kävi täällä.