KALMU (Astuu huoneeseen iloisen näköisenä. Hymy hyytyy hänen huulilleen, kun hän huomaa kuolinryhmän. Tulee kuolleen luo, tunnustelee sydäntä, valtimoa, laskee käden varovaisesti alas. Painaa päänsä syvään kumaraan.)
NIINA (Valittaen.) Ja hän olisi tahtonut kuolla minun kanssani. Ja minä jätin hänet yksin…
JUUDIT (Hiljaa, syrjässä muista, itsekseen.) Ja minun kanssani hän olisi voinut elää…
KALMU (Menee ikkunan luo, viittaa kädellään ihmisiä vaikenemaan.
Tukahtuneella äänellä.) Ystävät, saatte jättää kunniatervehdyksenne
toistaiseksi… Saatte säästää laulunne — hänen haudalleen. Runoilija
Petra on kuollut.
Väliverho.