(Ulkoa kuuluu huutoja: »Eläköön Petra! Eläköön!»)
NIINA. Noin sinua rakastetaan. Sadoittain, tuhansittain he tulevat tänne. Runoilijaansa nostamaan! (Kiiruhtaa ulos heitä vastaan.)
PETRA (Pimeästi.) Nyt he tulevat, kun olen lakannut olemasta runoilija (Sekavasti.) Minulla ei ole oikeutta ajaa oikeutta… Provokaattori … Ah, syyttäjät, syyttäjät, joko te taas tulette! Ei enää yksitellen, vaan sadoittain, tuhansittain! Minä en kestä teitä! (Pakenee huoneennurkkaan kuin takaa-ajettu eläin.) Pois… pois…
IX kohtaus.
VIRVA. Isä, Matti on vapaa! (Kauhistuu nähdessään Petran tuhoutuneen ulkonäön, kiirehtii hakemaan äitiään.)
PETRA (Perääntyen yhä, kauhun ja mielipuolisuuden ilme kasvoillaan.) Pois… Pois!… Haamut, syyttäjät… Minä annan teille hyvitystä. Minä annan elämäni. Minä tulen jo! Pois… (Vetää Juuditin revolverin ja ampuu itsensä, kaatuu.)
JUUDIT (Syöksyy sisään langeten Petran eteen polvilleen.) Sinä et saa, et saa kuolla! Minä rakastan sinua.
PETRA (Hymyää heikosti.) Noiden sanojen vuoksi kannatti kuolla…
(Kuolee.)
X kohtaus.
(Niina, Virva ja Matti rientävät sisään. Niina Petran viereen polvilleen. Juudit nousee! Ulkoa kuuluu taas riemukasta hälinää, laulua, ääniä: »Eläköön Petra! — Petra ulos! — Eläköön kansan suuri runoilija!»)