EPRA. Anna kätesi, minä tutisen.
JASKA. Tässä käteni. (Ojentaa kätensä.) Suojelkoot meitä kaikki hyvät enkelit, luvatkaamme, Epra, ettemme enään koskaan toru emmekä tappele, jos me tästä elävinä selviämme.
EPRA. Sen totisesti vannomme. Ja nyt minä katson varovasti taakseni, pidä sinä lujasti kädestäni kiinni. Oh, sydämmeni keventyi. Halko romahti!
JASKA. Ja vanha hatturäyskä putosi lattialle.
EPRA. Ei se ollut mitään.
JASKA. Ei kerrassaan mitään. He, en minä pelkää.
EPRA. Enkä minä, nyt minä nujertaisin vaikka kenen niskat tahansa.
JASKA. Mutta nyt me saamme täällä könöttää kunnes joku herää.
EPRA. Niin könöttäkäämme täällä kuin kaksi kutevaa kiiskeä kiven kolossa.
JASKA. Mutta ei puhuta tästä kellekään.