EPRA. Vissisti on täällä käynyt varkaita.
JUSTIINA. Minä hiukan epäilen, että se Koputus-Liisa on käynyt täällä noitatemppujaan tekemässä Epran ikkunan alla.
EPRA. Ha, minun ikkunani alla?
JUSTIINA. Niin, tietäähän sen koko kylä, että se sinua persottelee, on muka käyvinään täällä Akianterin puhemiehenä, mutta itse se tahtoisi istuttaa sarvensa Ylä-Hölmän pöydän päähän. Mutta nyt minä sen sanon, ja herrastuomarikin sen tietää, että Amalialla on oma omituisensa.
EPRA. Ha, kuka niin! Ei minun luvallani.
JUSTIINA. Kysy mutkalta, kyllä väärä vastaa. Niin, Ansu saa nyt periä tätinsä ja on se Ansu yhtä hyvä kuin joku muukin, vaikkei se osaakaan veistellä makkaratikkuja.
EPRA. Niinhän sinä popotat kuin papupata.
JUSTIINA. Minä popotan teille karvaita papuja.
AKIANTERI. Nyt minä muistan, Ansu ja Amalia taisivat tehdä minulle yöllä juksua, kun minä luin niitä luttilukujani. Haa, mutta minä teen tästä verisen veisun.
MESAKKI. Rakkaus on kuin meden vaha valkian liekistä kuivennut.