EPRA. Ja toisinaan me torkahdamme.
JASKA. Muistoni käy niin hämäräksi, Mesakki, taisimme ottaa pienen suunavauksen eilen.
EPRA. Pienessä tuuterissa olimme.
MESAKKI. Totisesti, ei pieni kulaus toisinaan tee pahaa, se lisää tunnonvaivojamme, sitte me sen pahuudesta selkiämme.
JASKA. Istunhan minä tässä rahillani ja veistelen rakkaita tappiani. Miksi me oikeastaan suututimme Akianterin ja Koputus-Liisan? Olisikohan tämä jälkihumalaa?
EPRA. Nousuhumalassa ja vihassa minä en muista mitään,
JASKA. Huomenna me teemme sulan sovinnon heidän kanssansa. Minusta tuntuu ikäänkuin olisin vasta herännyt.
MESAKKI. Tämä kaikki on niin ihmeellistä ikäänkuin se unta olisi.
JASKA. Sanos muuta, Mesakki. Minähän näin aamulla merkillisen unen, että mies ajaa evankeliumivaljailla ja riikinkukonhöyhenpatjoilla.
EPRA. Ja minä, että mies kantaa kuollutta selässään.