TIKKA. Niin, sinä ulkokullainen, sinä kilisilmä…? Muistatko sinä, kuinka poikana ollessasi kiipesit Koputus-Liisan hittiin, mutta kylän kasaveikat vetivät tikapuut altasi pois, ja sinä pyllyilit maahan takapakuroillesi, siitä asti sinä, pyhä veli, vieläkin onnut.
MESAKKI. Ja sinä olet se sama koppava, salakähmäinen kasaveikka, mutta heitinpä sinua isolla musalla päähän, ja siitä loistaa vieläkin valkoinen, paljas pläntti takaraivallasi nukkuessasi lautakunnan penkillä.
TIKKA. Nukkuessani? Huuti!
MESAKKI. Sinä käräjäpukari, visapää, puupää, pölkkypää!
JASKA. Vest ja varjele, tyyntykää, herrastuomari, Mesakki, te, jotka olette Hölmölän laki ja evankeliumi, meidän tukemme ja turvamme.
MESAKKI. Oi, taivas, anna minulle anteeksi tämä pikku synti.
TIKKA. Tuomarin pitää käyttäytyä niinkuin hänen arvollensa sopii, minä unohdin sen, hm, hm, mutta alanhan minä tähän herrastuomarin arvoon jo tottua, hm.
JASKA. Kaikki syy on minun.
EPRA. Eipäs kuin minun syyni.
JASKA. Minähän sanoin, että se johorimuikkus oli sama, jonka minä näin unissani.