MESAKKI. Sinä ruovonpäristäjä ja lainvääristäjä!
TIKKA (Tarttuu Mesakin päähän). Jos sinulla olisi haivenia päässä, niin kiskoisin ne juurin jäärin, mutta sinä olet paljas kuin kirkon katto.
MESAKKI. Katsokaas, hölmöläiset. Minä otan teidät vieraiksi miehiksi!
Hän rupeaa minun tukkaani. Hän solvaisee hengen miestä!
TIKKA. Kyllä asiat vielä oikeudessa selviävät.
MESAKKI. Ja minä annan sinun kauttasi sinulle itsellesi pyytön, näytä toteen, että minä olen koinsyömä kirkon puukuva!
JASKA. Tästä saat, joko riittää!
EPRA. Päästä irti ja pian!
Jaska ja Epra ovat ilmitappelussa. Kaikki hölmöläiset alkavat riidellä ja tapella. Äkkiä tulee Justiina rappusille, karkaa Jaskan ja Epran väliin ja eroittaa heidät.
JUSTIINA. Vai te turkasen pojat! (Eroittaa samaten Mesakin ja Tikan.) Aika miehet! Hyi, hävetkää! — Ja sinä Jaska hepuli, oletko sinä antanut sille juutaksen johorimuikkukselle häätakkisi… (itkee), joka oli päälläsi, kun me astuimme vihkipallille? Ja sille pääpukarille ja huijarille minä vielä paistoin makkaroita! Mutta kaikki on sen vietävän viisauden veden Syy! (Nipistää Jaskaa nenästä ja korvista.)
JASKA. Ai, ai, rakas vaimoni Justiina!