MESAKKI. Asia on sitä laatua, että tämä Justiinan Jaska ja Ylä-Hölmän
Epra - eivät tiedä kenelle oikeastaan tämä maapilkku kuuluu.
JASKA (Innostuen). Mun isonisäni isä oli sanonut että…
EPRA. Ha, oli sanonut, oli sanonut… Kyllä minä sen asian paremmin tiedän. Hölmölän vanhat ihmiset tietävät kertoa, että minun taatani taata sen omisti.
MESAKKI. Viisikymmentä aastaikaa sitten kasvoi tällä samalla paikalla sankka tupakkatarha.
EPRA. Kerran minun isäni aikana krapsutti kukko eräänä aamuna tästä samasta paikasta esille vanhan ruostuneen hevosenkengän. Se oli sen saman kukon isonisä, jonka ehkä näitte tunkiolla tullessanne.
MESAKKI. Ja siitä hevoskengästä käräjöittiin kaksikymmentä aastaikaa kunnes kenkä lopulta jaettiin tasan.
EPRA. Justiinsa niin. Minun isäni kuoli silloin kiukusta.
JASKA. Ja minun isääni harmitti se, että sinun isäsi kuoli ennen, siitä harmista otti ja kuoli.
MESAKKI. Mutta nyt kulkee semmoinen tarina, että tähän paikkaan olisi haudattu joku iso sotakentraali ja…
JASKA. Kultasapeli.