MESAKKI. Jaska, onni hymyilee sinulle niinkuin täysikuu?
EPRA. Lähestyen. Ha, vai niinkuin täysikuu!
JASKA. Niinkuin täysikuu Hölmölän lantapatterin takaa. Kuulkaas armollinen munalukkoherra, ettekö voisi nyt heti kääntää kärpästikkeliänne ja tutkia kenelle tämä maanpilkku kuuluu.
MAAILMAN-MATTI. Missä ne viiskivet ovat? Sydänkivi on vaan paikallaan, siitä ei saa mitään tolkkua. Mutta pois aita, en minä tässä muuten pääse selville! (Potkaisee aidan kumoon.)
JASKA. Vest ja varjele!
EPRA. Minun aitani! Olisi sen tehnyt joku muu, niin…!
JASKA. Mitä arvelette, eikös tämä maa ole minun?
EPRA. Älkää kuunnelko häntä, hän on aina hanakkana kuin kuhmolainen vasikan hännässä.
JASKA. Ja sinulla on puheet mahtavat kuin lehmänostajalla.
MESAKKI. Molemmilla on puheet mahtavat, mutta työt menevät rasiaan.