MAAILMAN-MATTI (Mesakille). Antakaa minulle nokkalasinne, niin minä tarkastan paikkaa.
MESAKKI. Tässä ovat vaskisankaset nokkalasini, minä sain ne kerran jalolta piispaltani ja esimieheltäni, näillä nokkalaseilla voi lukea kaiken maailman aikakirjoja.
JASKA. Me käytämme niitä vuoron perään täällä Hölmölässä. Kun niillä katselee, niin koko maailma suurenee kuin saippuarakko.
MAAILMAN-MATTI (Tekee temppujaan). Katsokaas! Ei tämä tärpästikkeli mitään tee, sormet ne maneitin antaa. Nyt se näyttää maan keskipisteeseen! Katselkaa te sillä aikaa taivaan napaa kohden. (Hölmöläiset töllistelevät ilmaan.) Kuuletteko kuinka maanakseli pyörii? (Maailman-Matti pistää lasisilmät taskuunsa ja kopeloi hölmöläisten taskuja, ravistaa päätään ikäänkuin, olisi pettynyt.)
JASKA. Totisesti, minä kuulen jotakin, se ratisee ihan kuin se ei olisi saanut tervaa sitten maailman luomisen.
EPRA. Mies kuussa on varastanut koko tervaleilin. Siitä se niin pahasti niksahtaa.
JASKA. Ja me niksahdamme sen mukana.
MESAKKI. Viisaasti haasteltu. Tämä on liikuttava hetki, minun vanha syntinen sydämmeni vapisee mielenliikutuksesta.
JASKA. Vai raappiiko Justiina makkarapataa?
MAAILMAN-MATTI. Salaperäisellä äänellä. Johorimuikkus!