MAAILMAN-MATTI. Mut kas kun ei kuriirini jo tule rahojen kanssa.
JASKA (Makeasti). Kuulkaas mestari Maailman-Matti. Sanokaa minulle kaksisteen ja hiukkasten ennemmin kuin löydätte ne sapelit ja raha-arkut.
MAAILMAN-MATTI. Niin, jos minä vaan löydän ne ennenkuin minä huomaan ne.
JASKA. Kas se kävi jetsulleen, tässä olisi hiukan seuranpitämispalkkiota — kolme kaisantaalaria. (Kaivaa rahat nenäliinastaan.) Mutta älkää puhuko tästä mitään Epralle.
MAAILMAN-MATTI. En, en. Kyllä minun kuriirini sen kuittaa. Kyllä se aarre löydetään ja silloin hölmöläisistä tulee visuja ja varakkaita. Laitatte kai oikein ison maailmanrannan koulutalon.
JASKA. Vest ja varjele, mitäs me koululla, me käytämme vuorotellen Mesakin nokkalasia ja siitä saamme me viisautta yllin kyllin. Eihän Tikkakaan tunne aata eikä oota, mutta kuitenkin on hänestä tullut herrastuomari, ja se tahtoo sanoa paljon se tässä matoisessa, maailmassa, missä on niin paljon matoja ja materialistia.
Epra ilmestyy kuistille.
MAAILMAN-MATTI. Hyss, siellä se naapuri jo tulee. (On kaivavinaan kuoppaa.)
JASKA. Niin, iso koljokin katsoo, katsoo kuin hapan silakka nelikon pohjalta. Kas vaan, Epra, sinäkin tulit katsomaan, se on oikein se.
EPRA. Ha. Juksahti tässä mieleeni, että se halkopinokin pienenee.