JUSTIINA. Kun minä sanon en, niin minä sanon en.
KOPUTUS-LIISA. No, annathan edes puoli että saan uudet puolikengät.
JUSTIINA. Joilla sinä lentäisit kyliä kello kaulassa, en, en! Ja mitäs sinä tässä minun rahojani kärkyt, norko, kyllä minä ne itsekin tarvitsen.
KOPUTUS-LIISA. No, no, eihän ne ole vielä, sinullakaan.
JUSTIINA. Ja mene jo tästä pussinesi ja sarvinesi, ei niitä meillä tarvita.
KOPUTUS-LIISA. Ei tarvita, sanot, kyllä niitä vielä tarvitaan, mieluusti minä iskisin pari sarvea sinun leipälaukkuusi.
MESAKKI. Kun viisaus nousee pääkoppaamme, ja ymmärryksemme lepattaa kuin rasvainen talituikku talvipuhteilla, niin silloin ei haittaa vaikka antaisimmekin iskeä pari sarvea johonkin sopivaan ruumiin osaan. (Nipistää Liisaa käsivarresta.)
KOPUTUS-LIISA. Vanha veussu! Mitäs sinä hamuilet, vanha syntipukari.
MESAKKI (Hiukan nolona). Niin, synnissä me siinneet ja syntyneet olemme.
JUSTIINA. Taitaa olla se vanha rakkaus…