AKIANTERI. Sinä hymistyksen helistys ja helistyksen hymistys, sinä punareunaisten aivoituksieni tärisevä, värisevä, hyllyvä, lyllyvä…!
AMALIA. Lyll, lyll! Onko sinun vilu!
AKIANTERI. Sinä olet suloinen kuin hölmöläinen mallassauna, makia sinä olet kuin nauris ja päihdyttävä kuin katajaviina, ylön ihana sinä olet, sinä manteli, väskynä, namuni!
MESAKKI. Kuulkaas kuinka runollisen taivaallisesti ja taivaallisen runollisesti Akianteri ilmoittaa rakkautensa korkian veisun!
AMALIA. Onks se tullut hulluksi!
AKIANTERI. Kokonas olet ihana kuin päivä, minä olen lemmen leino rakastava räivä!
AMALIA. Hahaa, sinä väristyksen päristys!
AKIANTERI. Haa, neitokainen, kovasti koittelet sinä minun tärisyttäviä ja värisyttäviä tulivuorikuohutuksiani mutta minä pysyn lujana.
MESAKKI. Valmista itsesi, sinä, joka olet kaunistettu kaikkien Hölmölän tyttärien seassa.
AKIANTERI (Lyö rintoihinsa). Kuolemaan saakka pysyn lujana.