MESAKKI. Voi, voi, eihän tässä ole kysymys kuin kahden kyynärän suuruisesta maatilkusta.
EPRA. Tilkku kuin tilkku, tuuma ja tikki, jollei pidä, niin menköön rikki.
JASKA. Tikuta ja takuta, mutta kyllä se maanjaossa määrätään minulle.
EPRA. Mutta minä selitän sille mittarille, että lain pykälä on minun puolellani.
TIKKA. Hiljaa, hyvät naapurit ja riitaveljekset. Te ette näy tietävän, mikä on lain perustus ja ymmärrys. Pahaa elköön pahemmalla parattako. Lain pykälä kuuluu minulle, sentähden on minulle tämä uusi arvokin annettu vaikka alanhan minä jo siihen tottua. Ja tämä olkoon nyt sanottu teille vähäiseksi ojennukseksi.
MESAKKI. Tehkää kuten herrastuomari käskee, älkää enään puskeko yhteen kuin vihaiset, kippurasarviset tallipässit.
JASKA. Enhän minä, mutta se Epra leksottelee aina.
EPRA. Kyllähän minä sopisin, mutta se Jaska.
MESAKKI. Miettikäämme, kuinka paraiten vastaanotamme kalliin vieraamme.
JASKA. Mutta eikös pitäisi ensin panna se koetukselle, jollei se ajakaan vaunuissa…