JASKA. Aina kun minä olen hiukan pahalla päällä, kun Justiina on minua torunut, alan minä hyppiä kaiken maailman polskaa. Koittakaas, ehkä se auttaa!
MAAILMAN-MATTI. Ei se auta. Vaarinkaljaa! (Jaska tuo kaljaa.) Oh, nyt se meni hiukan ohi!
MESAKKI. Taivaalle kiitos! Rakkaat hölmöläiset, antakaamme itseämme tästä ojettaa. Minäkin otan pienen kulauksen, pikkuruikkusen vain, sillä juopumus viisaan villitsee.
MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, se tuli taas, minä en pysy pystyssä, silmät pyörivät ja taivas tanssii. (Pyörittelee silmiään.)
JASKA. Ui, ui, näin meni nyt koko prameus.
MAAILMAN-MATTI. Kyllä se löytyy. Jaska ja Epra, minä uskon työni vain teille, kaivakaa, kaivakaa yhdessä, kyllä se löytyy.
JASKA. Mikäs tässä muukaan auttaa.
Koputus-Liisa tulee, kulkee kädet rinnalla hitaasti Maailman-Mattia kohden tarkastellen hyvin tärkeän ja tutkiskelevan näköisenä. Jälessä tulee Epra nolona.
KOPUTUS-LIISA. Sanoinhan, että kyllä minua täällä vielä tarvitaan.
EPRA. Mitä Liisa määrää, se täytyy myös tehdä!