Silloin minä sen tunsin…
TEATTERIN OVENVARTIJA
Mitä tunsitte?
KASVATTISISAR
Että pienessäkin asuu Ikuinen. Tuntui kuin kaikki minussa olisi avartunut, jotain salaista tapahtui minussa, sydämmeni alla sykki siemen, ikuisen elämän siemen. Suloinen huumaus humisi korvissani, minä muistin äitini lempeän harmaat silmät, ne lämmittivät vielä sammuttuaankin, minä tunsin, mitenkä oma vereni kerran oli sykkinyt hellän ja polttavan poven alla, tunsin eläneeni ennen syntymistäni; niin aatokseni arasti tunkeutui taaksepäin ikuisuuden lähteille. — Minä nousin ja pimeässä olin minä näkevinäni valkoisen viitan, valkoisen heijastuksen. Olin nähnyt Ikuisen hahmon. Pois pakeni pelkoni, autuus ja onni täytti sydämmeni. Minä lankesin maahan, rukoilin, pyörryin… Kun minä heräsin, katselivat tähdet minua korkeudesta.
TAITURI
Kuuletteko hänen hellän ja heleän äänensä! Ei hän puhu ovenvartijalle, hän puhuu itsensä kanssa, hän puhuu minulle, hän puhuu tähdille satujansa.
MUUKALAINEN
En minä kuule mitään muuta kuin viheltävän viiman.