En. Sinä olet jo hyljännyt itsesi!
TAITURI
Ah!
NAINEN
Minä menen, Tarvitsen rahoja… Isäni tarvitsee sielumessun.
Menee, pojat seuraavat.
TAITURI
Oi, ankarat jumalat, jumalat, missä te piilette, maan te teette helvetiksi, elämän Eedenin te teette epäilyn erämaaksi! Minä en jaksa enään, valkea sisko, silkkihiiri, hieno, suloinen silkkihiireni, anna minulle anteeksi! Minä en tiedä enään, missä minä olen, minä en tiedä enään, mitä minä teen.
Näyttämö pimenee. Kuusi miestä neljännen kuvaelman lopusta ilman soihtuja kantaa kuomupaaria, he asettavat kuolleen ensimmäisen sairaan taiturin vuoteeseen, paareilta he nostavat teatterin ovenvartijan ja asettavat hänet ensimmäisen sairaan vuoteeseen. Ottavat verhon kasvoiltaan ja asettuvat pöydän ympärille.
TAITURI kulkee vuoteelleen, huomaa kuolleen ja horjahtaa polvilleen permannolle.