Kantajat pois.
TAITURI
Minä en eroita ihmisiä enkä varjoja. Onko elämä harhanäköä vai totta, varjotko minulle haastavat, sydämmessäni on keski-yö, ympärilläni on yö? Minä ymmärrän sinut, mykkä yö. Minä ymmärrän sinut, vainaja, sinä annoit minulle vihjauksen. Minä tulen!
Kaatuu pitkälleen maahan ja kiljasee, näyttämö valkenee, hoitajat vievät pois kuolleen ja nostavat taiturin vuoteeseensa ja sitovat hänen kätensä.
ENSIMMÄINEN HOITAJA
Hän langetti tuomionsa.
TOINEN HOITAJA
Yritti sen itse panna täytäntöön.
SEITSEMÄS KUVAELMA
Sama huone kuin edellisessä kuvaelmassa. Taiturin kädet ovat sidotut, hoitajat laskevat rahojaan pöydän ääressä seisten.