TAITURI
Hän on kuin ihana ilmestys, ei häneen loka voi tarttua. Kun minä häntä ajattelen ja tekoani, tunnen kuinka koko ruumiini punastuu ja vapisee. Kun minä ajattelen hirmumyrskyä, joka kävi sielussani ja tuskan tulta, joka puhdisti, tunnen minä ikäänkuin hänen henkensä lähestyisi minua, minä tunnen kummallisen tyyneyden, joka leviää sisässäni. Ennen oli minulla nautinnon levoton ilo, nyt tunnen minä kärsimyksen suuren ja syvän ilon. Sen piti niin tapahtuman.
TEATTERIN OVENVARTIJA
Sinä pyrit vielä ylös elämän näyttämölle, missä ne näyttelevät aina. Minäkin matkin, mutta minä sekoitin kaikki osat niin, etten enään muistanut ovenvartija-osaani, vaan lähdin etsimään lyhtynaista, minä kuvittelin voivani irroittaa tähdet taivaalta.
TAITURI
Sinä näit hänet?
TEATTERIN OVENVARTIJA
Ja unohdin vetää alas esiripun. Sinun syysi, että minä nyt kummittelen täällä. Ensin en osannut varjella teatterin ovea, sitten en osannut varjella sieluni ovea, päästin sinne huonoa seuraa.
TAITURI
Miksen minä kuollut!